6.2.2017

Brooklyn Brewery Tasting

Viime torstaina, eli 2.2.2017, viime vuonna pestinsä startannut Brooklyn Breweryn Suomen Brand Ambassador Amanda Tala piti William K -oluthuoneessa laajan tastingin, jossa maistettiin läpi jokainen panimon olut, mitä Suomesta tällä hetkellä saa. Panimolla tapahtuu kyllä koko ajan - vaikka tuotannossa onkin paljon vakituisia oluita, he tekevät myös kausioluita ja kertapanoja, joista joitakin saadaan jopa tänne pohjolan perukoille aina silloin tällöin. Amanda vihjasikin, että nyt keväällä on tulossa mm. lokakuun OlutExpoilla esillä ollut Defender IPA.



Brooklyn Brewery on newyorkilainen panimo, joka nimensä mukaisesti sijaitsee Brooklynissä. Sen perusti Lähi-Idästä kotiin palannut sotakirjeenvaihtaja Stephen Hindy. 1980-luvulla olutskenessä alkoi jo kuplia, ja pienpanimobuumi, joka viime vuosina on jyllännyt ympäri maailman, sai alkunsa. Brooklyn Breweryn takana on tyypillinen tarina; kaverukset alkoivat tekemään sellaista olutta, mitä itse halusivat juoda. Stephen Hindyn kohdalla tuo hetki tuli jo Libanonissa. Muslimimaassa sodan keskellä ei olutta edes ollut, joten se piti tehdä itse. Suurlähetystön avulla Hindy sai kotipanemiseen tarvittavat laitteet ja raaka-aineet, ja teki ensimmäiset oluensa siis jo Lähi-Idässä. Kotiin New Yorkiin palattuaan olutkipinä ei sammunut, vaan hän perustikin pian oman panimon alakerran naapurinsa kanssa. Naapuri oli Tom Potter, pankkiiri, ja yhdessä Hindy ja Potter olivat toisiaan täydentävä parivaljakko. Potterilla oli taloudellista älyä, kun taas Hindy ymmärsi oluet ja oli taitava kehittämään hyviä reseptejä.

Ensimmäinen olut, jonka Brooklyn Brewery teki, oli Brooklyn Lager. Se lanseerattiin vuonna 1988, ja sitä tehdään edelleenkin samalla reseptillä.  

Brooklyn Lager, 5,2%
Väri: kuparinen, kirkas, kepeä vaalea vaahto
Tuoksu: hiukan paahteinen, lempeän maltainen, kuivattua persikkaa, kuusenkerkkää
Maku: mukavan maltainen, ei enää persikkaa vaan ehkä appelsiinia tai greipin kuorta. Kuusenkerkkää edelleen. Lageriksi hyvin maukas ja täyteläinen. Jälkimaku on yllättävän pitkä ja kielelle jää kinuskista bitteriä. Vaikka itse sanoisinkin että tämä olut on helppo, nopea ja raikas, se ei silti ole köykäinen tai tylsä.

Brooklyn American Ale, 4,5%
Väri: kullan vaalea, kirkas, ohut vaahto katoaa nopeasti
Tuoksu: kepeä, sitruksinen, olkinen, viljainen olut. Raikas tuoksu, jossa on jopa kukkaisuutta ja sitruunan kuorta.
Maku: erittäin raikas, kepeän sitruksinen, kukkaisuus korostuu suussa ja ilmaan läpi vetäessä. Matala alkoholipitoisuus näkyy hiukan vetisenä, lyhyenä jälkimakuna. Siitä huolimatta tämä olut on varmasti erinomainen kuuman kesäpäivän juoma, vaikka se näin helmikuussa hiukan kaukaiselta tuntuukin.
4,5% on alkuperäinen vahvuus, ei suinkaan Suomea varten laimennettu.

Hecla Iron Ale, 3,4%
Väri: Kolajuoman värinen, tumma kirsikkapuu mutta melkein kirkas ja läpinäkyvä. Vaahto pysyy yllättävän pitkään.
Tuoksu: pihkaa, kosteaa sienimetsää, sammalta, poltettua sokeria.
Maku: laihaa mustaa kahvia, hiukan metallinen suutuntuma. Sienimetsäien ja pihkainen fiilis jatkuu. Olutta hallitsee kuiva paahteisuus. Hyvin kevyt tummaksi olueksi mutta mallaspohjan maku jatkuu pitkään. Pisteet kotiin matalasta alkoholista mutta hyvästä ja maukkaasta rakenteesta.

Brooklynin panimo sijaitsee punatiilisessä rakennuksessa, joka on ennen ollut kuuluisa ja historiallinen Hecla Iron Works, rautatehdas, joka tuotti rautatangot Manhattanin rakennuksiin, Wall Streetin rakennusten rautaornamentit ja jopa vanhat koristeelliset kaivonkannet.  
Oluessa on käytetty mallastamatonta ohraa joka on kuitenkin paahdettu. Se tekee kuivahkon mutta paahteisen fiiliksen, jonka mainitsin ylempänä. Suositttelen välttämään jääkaappikylmänä juomista, vaan kannattaa antaa lämmetä puoli tuntia ennen nauttimista.

Scorcher IPA, 4,5%
Väri: Aavistuksen samea, oikein vaalea, vehnäoluen näköinen.
Tuoksu: sitruunakaramellia, havuisuutta, greippiä. Raikas mutta ei kovin voimakas tuoksu.
Maku: sopivan napakka humalan puraisu alussa, ja kuten tuoksussakin, mausta löytyy sitrushedelmiä ja havupuita. Olut on kepeä mutta humalan katkero tekee tästä ryhdikkäämmän.
Scorcher on ”session ipa”, joka tarkoittaa sitä, että tätä voi juoda vaikka koko illan läpi. Se on maukas mutta ei raskas, ja sen alkoholiprosentti on jälleen kerran alunperinkin matala, joten se ei päihdytäkään liikaa.

East IPA, 6,9%
Väri: kaunis vaalea kupari, kirkas väri
Tuoksu: katkerohumalat selvästi esillä ja lupaavat jo enemmän puraisua. Greippiä, pihkaa, jännästi makeaa maissiakin löytyy.
Maku: Selkeästi täyteläisempi suutuntuma, kuin muissa oluissa tähän asti, niin kuin tuoksu lupasi. Pihkaa, olkea, greippiä. Pidempi maku. Tämä olut ei lopulta ole kovin hedelmäinen, mutta tässä on hiukan korkeamman alkoholipitoisuuden ja runsaamman humaloinnin ansiosta pidempi jälkimaku ja suurempi suutuntuma, joka nousee katkeron ansiosta kitalakeen.

Sorachi Ace, 7,2%
Väri: hiukan samea mutta vaalea olut
Tuoksu: voimakas yrttisyys josta välittyy parhaiten timjami ja kypsennetty tilli. Tuorettu kurkkua, greippiä, jopa jogurttia. Täyteläinen, voimakas, hiukan malolaktinen tuoksu.
Maku: melko voimakas maku, joka on kasviksinen ja maitohappoinen. Kuten tuoksussa, myös maussa on kurkkua ja jogurttia, yrttisyyttä ja vähän happamuutta.
Sorachi ace on yhdellä humalalajikkeella tehty saison-tyyppinen olut. Humalalajike haettu Japanista, mutta kaikki tähän olueeseen käytetty kasvaa Washington Statessa. Sorachi Ace on julkaistu vuonna 2008, mutta Suomeen sitä saatiin ensimmäinen erä vuonna 2016 isossa pullossa. Nyt saatavilla oleva Sorachi Ace on Alkon hyllyssä pikkupullossa.

Local One, 9,0%
Väri: samea vaaleahko olut, jossa on hyvin tiivis kupla ja vaahto.
Tuoksu: tyylikäs, mieto, hedelmäinen, hiukan autolyysinen, kuivattuja hedelmiä, aavistus maustepippuria. mehiläisvahaa
Maku: suussa makeampi kuin tuoksu lupaa. Hunajakennoa, persikkaa, muuten maku vastaa tuoksua hyvin. Erittäin samettiset kuplat, hurmaava ja pitkä olut.

Local One on saatavilla vain isossa pullossa, joka on suljettu samppanjakorkilla. Siinä onkin käytetty samppanjahiivaa, ja se on, kuten samppanja, käynyt toisen kerran pullossa. Siitä johtuu sen uskomattoman elegantit kuplat. Local Oneen on käytetty myös mauritiuslaista demerara-sokeria ja siinä on Sorachi acen kanssa sama hiivapohja muuten.
Jaa tämä:

17.10.2016

Viini ja Ruoka 2016 -messujen viinitärpit ja neuvot

Viini & Ruoka -messut valtaa Helsingin Messukeskuksen kuun lopussa, 27.-30.10.2016. 

Sisäänpääsy tämän vuoden Viini ja Ruoka -messuille kustantaa 16€ (onneksi samalla piletillä pääsee myös Kirjamessujen puolelle), ja lisäksi alueella täytyy hankkia viini- ja ruokalipukkeita niiden maistelua varten. Tänä vuonna messukävijöitä hemmotellaan, sillä järjestelyt ovat muuttuneet viime vuodesta. Koko Viini ja Ruoka -messualue on yhtenäinen, sillä anniskelualue kattaa koko hallin. Nyt siis messukävijät saavat vaeltaa rauhassa viinilasi kädessä myös ruokatiskeille, eikä viinin juojia enää aidata omaan karsinaansa. Tämä tarkoittaa ilouutista viinin ja ruoan yhdistämiselle messuilla, mutta kannattaa muistaa että alaikäiset eivät pääse alueelle kuin huoltajansa seurassa. Jos siis teinejä huikoo kirjamessuilla, pitäisi äitsykän olla esiliinana. Kaiken lisäksi Viini ja Ruoka -messut ovat myöhempään auki kuin ennen: torstaina, perjantaina ja lauantaina klo 20 saakka, sunnuntaina klo 18 asti.

Viinilehden pystyyn pykäämässä Champagne Barissa on lähes 30 erilaista samppanjaa tarjolla, ja California Wine Bar tarjoaa samalla tiskillä yli 20 kalifornialaista viiniä. Temaattinen maistelu ei siis ole ainoastaan kannattavaa, vaan myös mahdollista!

Miten viinimessuilla kannattaa maistella?

Kokosin tähän teemalistoja maistelua ja kiertelyä varten, sillä viinimessuilla on tarjolla aivan valtavasti erilaisia viinejä. Jos niitä lähtee maistelemaan sekaisin, makuaisti menee pian solmuun ja on vaikea arvioida mikä viineistä oli oikeasti hyvä, eikä ainakaan pääse oppimaan juuri mitään. Vertaileva, yhteen teemaan perustuva maistelu onkin fiksua, sillä silloin voi vertailla ja oppia, perehtyä yhteen aiheeseen kerrallaan, eikä tappaa makuaistiaan sekapommituksilla. Messuilla kannattaa aloittaa kuivista kuohuviineistä ja samppanjoista, sitten siirtyä kuiviin valkoviineihin, lopulta punaviineihin kevyemmästä raskaampaan, ja päättää messut makeiden ja väkevöityjen viinien maisteluun. Jos aloitat kierroksen suurilla ja tanniinisilla riojan viineillä, kannattaa pitää vaikkapa ruokatauko jos haluatkin seuraavaksi maistella valkoviinejä.

Viini & Ruoka -messujen nettisivuilla on tänä vuonna listattuna iso osa messuilla tarjolla olevista viineistä. Kaikkia siellä ei selkeästi ollut vielä näytillä, mutta poimin sieltä tähän tärppejä ja kokosin temaattisia maistelukierroksia. Messujen nettisivuilla voi myös itselleen merkata muistiin omat suosikit, jotka on sitten helppo joko etsiä messuilla, tai laittaa messujen aikana itselleen muistiin sitä kautta.

Seuraavaksi kokoamani tärppilistat:
  • Cava-kierros
  • Crémant-kierros
  • Saksan kielinen kierros
  • Tyylikkäät chardonnayt -kierros
  • Rioja-kierros
  • Pinotage-kierros
  • Ja loppuun listasin vielä laadukkaita, mielenkiintoisia tai erikoisia viinitärppejä


Cava-kierros:
Cavat ovat espanjalaisia kuohuviinejä, jotka on tehty samppanjatekniikalla. Suurin osa Cavasta valmistetaan Pénedesin alueella lähellä Barcelonaa, mutta pieni osa tuotannosta tapahtuu myös muualla maassa. Cavaan käytetään lähinnä paikallisia rypäleitä kuten xarello, macabeo ja parellada, mutta jotkin kansainvälisetkin rypäleet ovat sallittuja, kuten chardonnay ja Pinot Noir. Tässä ei ole kaikki messujen cavat, vaan valikoitsin tähän mielestäni maistamisen arvoiset kuivat cavat.

Jaume Serra Cava Brut
DO Cava, Espanja, hinta Alkossa 8,59€

Castellblanc Cava Seco
DO Cava, Espanja, hinta Alkossa 9,91€

Parés Baltà 'B' Cava Brut
DO Cava, Espanja, hitna Alkossa 10,89€

Mas de la Sabatera Chardonnay Cava Brut
DO Cava, Espanja, hinta Alkossa 12,49€

Albet i Noya Can Vendrell Cava Brut
DO Cava, Espanja, hinta Alkossa 13,98€

Perelada Cuvée Especial Cava Brut Nature 2012
DO Cava, Espanja, hinta Alkossa 13,98€


Crémant-kierros:
Crémantit ovat ranskalaisia kuohuviinejä, jotka on tehty samppanjatekniikalla. Crémantilla on kahdeksan eri alkuperäluokitusta, eli toisin sanoen crémantia voi tehdä kahdeksalla eri Ranskan alueella ja jokaisella alkuperäluokituksella on omat sääntönsä esimerkiksi rypäleiden ja kypsytysajan suhteen. Viini & Ruoka -messuilla edustettuna on vain kaksi eri alkuperäluokitusta, eli Alsace ja Burgundi. Niistä saa silti aikaiseksi ihan hauskan vertailevan kierroksen, sillä ne kaikki sijoittuvat kuitenkin suurin piirtein samaan hintakategoriaan ja ovat kuivia kuohuviinejä.

Pfaff Crémant d'Alsace Blanc de Blancs Brut
AC Alsace, Ranska, hinta Alkossa 13,98€

Wolfberger Crémant d'Alsace Brut
AC Crémant d'Alsace, Ranska, hinta Alkossa 14,38€

Wolfberger (W) Crémant d'Alsace Organic Brut
AC Crémant d'Alsace, Ranska, hinta Alkossa 14,90€

Vincent Chaudray Crémant de Bourgogne Brut
AC Crémant de Bourgogne, Ranska, hinta Alkossa 14,99€

André Delorme Crémant de Bourgogne Organic Brut
AC Crémant de Bourgogne, Ranska, hinta alkossa 17,89€

Saksan kielinen kierros:

Tarkoitan tällä siis Saksan ja Itävallan viinejä. Tämä lista pääsi aika pitkäksi, sillä itse intoilen näistä kavereista ehkä eniten. Valikoitsin maistelulistaani niin valkoviinejä kuin rose-viinejä kuin punaviinejäkin eri alueilta, rohkeasti tutustumaan!

Valkoviinejä:


Erlenbacher Kayberg Riesling 2015
QW Würtenberg, Saksa, hinta Alkossa 11,50€

Dr. Pauly-Bergweiler Riesling Trocken 2015
QW Mosel, Saksa, hinta Alkossa 11,90€

Deep Roots Riesling 2015
QW Rheinhessen, Saksa, hinta Alkossa 11,99€

Barth Fructus Riesling 2015
QW Rheingau, Saksa, hinta Alkossa 13,90€

Korrell Riesling Vom Tonmergel 2015
QW Nahe, Saksa, hinta Alkossa 13,95€

Salomon Undhof Franciscus Grüner Vetltliner 2015
DAC Kremstal, Itävalta, hinta Alkossa 14,90€

Dr. Hermann Erdener Treppchen Riesling Kabinett 2015
Prädikätswein Mosel Kabinett, Saksa, hinta Alkossa 14,99€

Steininger Reserve Loisiumgarten Grüner Veltliner 2013
DAC Kamptal Reserve, Itävalta, hinta Alkossa 17,99€

Rosé-viinejä:

Staldmann Rosé St. Laurent 2015
QW Thermenregion, Itävalta, hinta Alkossa 12,99€

That's Neiss Pinot Noir Rosé Trocken 2015
QbA Pfalz, Saksa, hinta Alkossa 13,50€

Punaviinejä:

Loos Blaufränkisch 2013
QW Burgenland, Itävalta, hinta Alkossa 9,99€

Münzberg Spätburgunder Trocken
QW Pfalz, Saksa, hinta Alkossa 11,91€

Becker Family Pinot Noir 2011
QW Pfalz, Saksa, hinta Alkossa 16,84€

Schneider Sankt Laurent 2014
QW Thermenregion, Itävalta, hinta Alkossa 17,99€


Tyylikkäät chardonnayt -kierros:

Nämä viinit karistavat kaikista ABC-asenteen (Anything But Chardonnay)! Tee kierros oikeasti hyvien chardonnay-viinien maailmaan:

Albert Bichot Saint-Véran 2012 37,5cl
AC Saint-Véran, Ranska, hinta Alkossa 8,49€ ½plo

Collavini Chardonnay dei Sassi Cavi 2015
DOC Collio, Italia, hinta Alkossa 11,99€

Cono Sur Single Vineyard Block 5 Chardonnay 2015
DO Valle de Casablanca, Chile, hinta Alkossa 12,99€

Bouchard Hautes-Côtes de Beaune 'Les Prieurés' 2013
AC Bourgogne Hautes-Côtes de Beaune, Ranska, hinta Alkossa 14,99€

Joseph Drouhin Rully 2014
AC Rully, Ranska, hinta Alkossa 17,99€

J. Moreau & Fils Chablis 2014
AC Chablis, Ranska, hinta Alkossa 18,98€

Domaine de l'Aigle Limoux Chardonnay 2014
AOP Limoux, Ranska, hinta Alkossa 19,90€

Brocard Sainte Claire Organic 2015
AC Chablis, Ranska, hinta Alkossa 19,90€


Rioja-kierros:
Espanjan Rioja tuntuu olevan suomalaisten suosikki vuosi toisensa jälkeen viinimessuilla. Tässä kätevä maistelulista tämän vuoden riojalaisten punaviineihin:

Montecillo Crianza 2011
DOCa Rioja, Espanja, hinta Alkossa 12,91€

QP 2013
DOCa Rioja, Espanja, hinta Alkossa 14,99€

Marques de Arienzo Reserva 2010
DOCa Rioja, Espanja, hinta Alkossa 15,98€

Baron de ley Reserva 2011
DOCa Rioja, Espanja, hinta Alkossa 16,60€

Marques de Riscal Reserva 2011
DOCa Rioja, Espanja, hinta Alkossa 19,99€

Marques de Arienzo Gran Reserva 2008
DOCa Rioja, Espanja, hinta Alkossa 19,90€

Lan Gran Reserva 2008
DOCa Rioja, Espanja, hinta Alkossa 22,90€

Coto de Imaz Gran Reserva 2010
DOCa Rioja, Espanja, hinta Alkossa 23,90€


Pinotage-kierros:

Etelä-Afrikan omaan Pinotage-rypäleeseen on messuilla helppo tutustua tekemällä vertaileva maistelukierros seuraavilla viineillä. Pinotage on rypäle, joka on saatu aikaiseksi Pinot Noir ja Cinsault -rypäleiden risteytyksenä. Pinotage on ollut olemassa rypälelajikkeena noin 90 vuotta, mutta suosittu siitä tuli Etelä-Afrikassa 1950-luvulta eteenpäin. Vaikka toisin voisi luulla, Pinotage ei kuitenkaan ole Etelä-Afrikan suosituin tai laajimmin viljelty rypäle, vaan esimerkiksi Cabernet Sauvignonia viljellään melkein tuplat enemmän, ja Chenin Blancia melkein kolme kertaa Pinotagen määrän.

Footmark Pinotage 2015
WO Western Cape, Etelä-Afrikka, hinta alkossa 6,99€

KWV Classic Collection Pinotage 2015
WO Western Cape, Etelä-Afrikka, hinta Alkossa 9,99€

Credo Pinotage Reserve 2014 
WO Stellenbosch, Etelä-Afrikka, hinta Alkossa 19,90€

KWV The Mentors Pinotage 2013
Wo Coastal Region, Etelä-Afrikka, hinta Alkossa 29,90€

Kuriositeettina myös Pinotagesta tehty kuohuviini:
KWV Sparkling Rosé Dry
WO Western Cape, Etelä-Afrikka, hinta Alkossa 9,99€


Muita mielenkiintoisia:

Verdicchio-rypäleestä tehty italialainen kuiva kuohuviini, joka ei ole edes hinnalla pilattu:
Colonnara Cuvée Tradition Brut 2014, hinta Alkossa 19,79€
DOC Verdicchio dei Castelli di Jesi, Italia

Jos et ole vielä maistanut tätä huimasti palkintoja voittanutta kestävän kehityksen ikonia, niin tee se nyt. Kuiva ja tyylikäs rosé-kuohuviini Chilestä:
Torres Santa Digna Estelado Rosé Brut
Chile, hinta Alkossa 13,96€

Arvokkaampi albariño Rias Baixasista kiinnostaa, sillä meikäläisittäin ei ole kovin paljoa nähty oikeasti hyvin laadukkaita albariñoja:
Adegas Gran Vinum Albariño 2014
DO Rias Baixas, Espanja, hinta Alkossa 19,99€

Harvinaisempi viinimaa osa 1: Kreikka. Tässä lupaavan kuuloinen punaviiini Kreikasta:
Agathon Limnio Cabernet Sauvignon 2012
VdP de Mont Athos, Kreikka, hinta Alkossa 12,99€

Harvinaisempi viinimaa osa 2: Uruguay. Maa on ottanut lounaisranskalaisen tannat-rypäleen omakseen, tässä hyvä esimerkki siitä.
Garzón Tannat 2013
Uruguay, hinta Alkossa 13,98€

Viime aikoina valkoinen garnatcha, eli garnatxa blanca tai grenache blanc, on noussut yhdeksi omista suosikkirypäleistäni, ja Terra Alta on muutenkin mielenkiintoinen alue:
Herencia Altés Garnatxa Blanca 2014
DO Terra Alta, Espanja, hinta Alkossa 12,99€

Matuan Pinot Noir on ollut Alkon hyllyssä jo hetken, ja on tuttua huttua, mutta tässä tuhdimpi punaviini Matualta joka täytyy maistaa:
Matua Lands & Legends Merlot Cabernet 2013
Hawkes Bay, Uusi-Seelanti, hinta Alkossa 19,90€

Tämä valtavan hieno sauvignon blanc Loiren-laaksosta on joka pennin väärti:
Henri Bourgeois Pouilly-Fumé en Travertin 2014
AC Pouilly-Fumé, Ranska, hinta Alkossa 19,99€

Pienen mutta kulttimaineeseen nousseen Prioratin alueen punaviini, joka on ehtinyt saada jo pari vuotta ikää alleen:
Mas d'en Gil Coma Vella 2008
DOCa Priorat, Espanja, hinta Alkossa 31,90€

Edullinen vaihtoehto portviinille Etelä-Afrikasta:
KWV Classic Collection Cape Tawny
WO Western Cape, Etelä-Afrikka, hinta Alkossa 13,90€


Jaa tämä:

Palmu Wines Heartwood Red

Sain pullon viiniä kokilta. Piti kuulemma maistaa viini ja keksiä mitä ruokaa sille voisi laittaa. Oukkidoukki:

Heartwood Red 2015
Palmu Wines, AC Luberon, Rhône, Ranska
Alkon tilausvalikoimassa 13,49€
Rypäleinä Syrah ja Grenache



Tasting notes:
Väri on hyvin tumma ja violettiin taittava. Nenä on puhdas ja keskivoimakas, aromeina boysen marjaa, tammea, paahteisuutta, havuja ja metsänpohjaa. Kuiva tuoksu jossa tummia sävyjä. Maku on täyteläinen, kohtalainen hapokkuus. Alkoholi ei tunnu läpi, mutta sitä on viinissä reilumman puoleisesti (13,5%). Maussa on mustikkaa, tammea, paahteisuutta, eukalyptusta. Tanniinit ovat melko voimakkaat ja jälkimaku keskipitkä, sieltäkin löytyy vielä vähän mausteita ja paprikaa. Viini on nuori, mutta se on ihan juotavissa nyt jo. Muutaman vuoden antaisin tälle ikääntymispotentiaalia. Laadultaan kaveri on ihan hyvä, ja tähän hintaan Alkosta saa huonompiakin.

Ruokasuositus:
Laittaisin tummaa liharuokaa, vaikkapa naudan pihvia tai poroa tai karitsaa, roséena. Sen kanssa tumma punaviinipohjainen kastike, paljon yrittejä, ja lisukkeena joko Provencen henkeen tehty täyteläinen kasvislisuke paahdetuista tomaateista ja munakoisosta, tai sitten kotimaisia juureksiä kuten juuriselleriä tai maa-artisokkaa. Viereen laittaisin vielä mustikkafluidin tuomaan marjaisuutta, ja käyttäisin ruoanlaitossa kisasuolaa, joka tuo hedelmäisyytä esiin viinistä paremmin.


Jaa tämä:

14.10.2016

Kaura-omenasämpylät

En varmasti ole ainoa, jolla on tämän syksyn huiman omenasadon jälkeen pakastin täynnä omenasosetta. Mitä sillä kaikella tekisi? Kun itse hain ideoita, törmäsin usein ehdotukseen, että makeuttamaton omenasose sopii esimerkiksi leipätaikinaan tuomaan makua ja mehevyyttä. Pistin idean testiin, tein oman reseptin, ja tässä tulos:


Kaura-omenasämpylät
18 isoa sämpylää

  • 5dl lämmintä vettä
  • 2tl suolaa
  • 1rkl hunajaa
  • n. 11-13dl vehnäjauhoja
  • 1 pss kuivahiivaa
  • 1,5dl suuria täyskaurahiutaleita (voi toki käyttää mitä vain hiutaleita)
  • 3dl makeuttamatonta omenasosetta

Kuivahiiva tarvitsee toimiakseen lämpimämmän ympäristön kuin tuorehiiva, joten katso että sekä vesi että omenasose ovat noin 41 asteisia, eli tuntuvat kädellä koettaen mukavan lämpimältä. Itse lämmitin pakastimesta yön yli sulatetun omenasoseen mikrossa. Suosittelen myös käyttämään yleiskonetta taikinan vaivaamiseen, sillä kone jaksaa vaivata siihen paremman sitkon kuin käsipelillä.

Kaada lämmin vesi kulhoon ja lisää sinne hunaja. Mittaa noin puolet jauhoista ja sekoita niiden joukkoon kuivahiiva. Lisää jauhot veteen, laita kulho yleiskoneeseen, ja laita se vaivaamaan taikinakoukulla keskinopeudella. Kun seos on tasainen, lisää joukkoon omenasose ja kaurahiutaleet, ja jatka vaivaamista. Lisää jauhoja pari desiä kerrallaan kunnes taikina näyttää yhtenäiseltä ja irtoaa reunoista. Anna koneen vaivata taikinaa keskinopeudella 5 minuuttia. Sen jälkeen lisää suola. (Miksi vasta nyt? Suola vaikuttaa jauhojen proteiineihin. Paremman sitkon saat aikaiseksi vaivaamalla ensin ilman suolaa, ja lisäämällä suolan vasta loppuvaiheessa.) Anna koneen vaivata vielä pari minuuttia.

Pysäytä yleiskone, poista taikinakoukku ja peitä leipätaikina elmukelmulla. Voi sen peittää jollain muullakin, mutta minusta on hauska elmukelmun läpi seurata taikinan kohoamista! Anna kohota lämpimässä paikassa noin 45 minuuttia tai kunnes taikina on kaksinkertaistunut.

Jauhota työalustasi ja kaavi taikina kulhosta työtasolle. Alusta siitä käsin ilman pihalle lempeästi, pyörittele se pötkyläksi ja leikkaa tasakokoisia paloja. Pyörittele palaset pyöreiksi sämpylöiksi ja nosta pellille leivinpaperin päälle. Käytä pientä siivilää ja ripottele sämpylöiden päälle nätti ohut kerros jauhoja, ja jätä kohoamaan vielä noin 30 minuutin ajaksi, mutta älä peitä niitä ettei jauhopinta mene pilalle. Lämmitä sillä välin uuni 180 asteeseen.

Juuri ennen uuniin laittamista viillä sämpylöiden pintaan hyvin terävällä veitsellä yksi viilto. Älä koske niihin muuten, vaan laita sämpylät suoraan uuniin. Paista 180 asteessa kiertoilmalla noin 25 minuuttia riippuen tietysti sämpylöidesti koosta.

Jaa tämä:

13.10.2016

Alle parinkympin burgundilaispari, joka ei petä

Albert Bichot on Ranskan Burgundin alueen viinin tuottaja, joka on pohjimmiltaan negociant, eli kasvattaa vähemmän itse rypäleitä ja ostaa suurimman osan viljelijöiltä. Muutama asia nostaa Bichot'n muiden negociant-talojen ylle; kyseessä on edelleen perheyritys, joka on perustettu vuonna 1831, ja jota edelleenkin johtaa Bichot'n perheen jäsen. Toiseksi Bichot ei osta ollenkaan viiniä tai mehua, vaan pelkästään rypäleitä. He ovat niin tarkkoja rypäleiden laadussa ja sadonkorjuun ajassa, että joskus Bichot'n oma väki tekee sadonkorjuun sopimusviljelijöiden tarhoilla varmistaakseen, että he saavat oikeaan aikaan kerätyt hyväkuntoiset ja tarpeeksi kypsät rypäleet. Kolmanneksi Bichot'lla ei ole mitään valtavaa keskuskellaria, missä kaikki viini tuotetaan, vaan heillä on domaineja ympäri Burgundia niin, että paikallisista rypäleet eivät matkusta kovin kauas sadonkorjuun jälkeen, ja ne kerätään, viini tehdään ja pullotetaan siellä, mistä kyseinen viini on kotoisin.

Bichot'n viinitalo koostuu siis useista autonomisista Domaineista, jossa jokaisessa on oma viinintekotiiminsä. He eivät halunneet keskitettyä viinintekotiimiäkään, sillä jokaisessa viinissä täytyy näkyä alkuperä ja kädenjälki. Miksi samat ihmiset tekisivät joka puolella samanlaista viiniä? Bichot'n omat tarhat ovat nykyään 100% luomuja, mutta valitettavasti he eivät pysty ostamaan pelkästään luomurypäleitä.

Alkon valikoimista löytyy Bichot'n Château de Dracyn viinipari, joka tulee Burgundista läheltä Mercureytä. Dracyn viinit ovat kuitenkin laatuluokitukseltaan AOC Bourgogne.



Château de Dracy Chardonnay 2014, 19,98€ Alkon tilausvalikoimassa.

Viini on lämmin mutta hillitty, tyylikkään sitruunainen ja simpukan kuorinen. Suutuntuma on hyvin tasapainoinen, korkea hapokkuus nostaa viinin raikkaaksi mutta miellyttävä hedelmäisyys ja tammen tuoma täyteläisyys ovat hapokkuudelle hieno vastapari. Jälkimaussa on mukavasti pituutta ja hellää mausteisuutta, ja tätä viiniä maistellessa herahtaa vesi kielelle. Tekee mieli syödä jotain - kenties ostereita, graavilohta, äyriäisiä... Harmoninen viini jossa on oikein hyvä hinta-laatusuhde.

Château de Dracy Pinot Noir 2013, 19,98€ Alkon tilausvalikoimassa.

Kauniin värinen, selkeän punainen jonka sävy on keskisyvä. Tuoksu on hyvin puhdaspiirteinen, täynnä puolukan kuoria, havuja ja yrttejä, sellaista havumetsää keskikesän kuivan kauden aikaan. Maku vastaa tuoksua ja mukana on hiukan paahteisuutta ja hillitysti tammisuutta. Viini on melko hapokas ja keskitäyteläinen, hiukan löytyy tanniinejakin. Kuten valkoinen parinsakin, myös tämä Pinot Noir saa kaipaamaan ruokaa seurakseen, siellä lopputulema viinissä on hiukan suuta kuivattava ja huulet suppuun vetävä. Viini on nuoren oloinen, ja vaikka sitä on mukava nauttia jo nyt etenkin ruoan seurassa, antaisin tälle helposti tämän vuosikymmenen loppuun asti aikaa kehittyä ja rentoutua.
Jaa tämä:

12.10.2016

Stadin panimon uutuustasting

Stadin Panimo valtasi William K. Kurvin hanat syyskuun viimeisenä viikonloppuna, ja sen kunniaksi StaPan panimovastaava Aki Uutela kävi siellä vetämässä muutaman tastingin.

Stadin panimo on perustettu jo 1998 Kyläsaaressa, mutta joitakin vuosia sitten panimo piti hiljaiseloa jonkin aikaa. Pari vuotta sitten muutto Suvilahteen uusiin tiloihin ja panimon yhteyteen perustettu panimobaari käynnistivät toiminnan uudestaan. Stadin Panimo on aina tehnyt ja edelleenkin perustaa toimintansa hyvinkin vaihtelevaan tuotantoon. Pienten 1000 litran keittojensa ansiosta panimo voi vaihdella valikoimaansa ja leikkiä tyyleillä paljonkin. Syyskuun lopussa Uutelan tastingissä maisteltiin viisi tällä hetkellä valikoimissa olevaa olutta.



Städtchen Oktoberfest Märzen

Märzen on eteläsaksalainen perinteinen oluttyyli, joka on pantu maaliskuussa ja se on saanut kypsyä hitaasti vuolisen vuotta Oktoberfestiä varten. Stadin oma versio on tuoreempi ja se on kypsynyt vain pari kuukautta. Oluessa on käytetty saksalaisia aromihumaloita mutta kuivahumalointi on tehty slovenialaisella Danalla. Städtchen on kuparin värinen lager, tyylin mukaisesti maltaisempi ja tummempi kuin peruslager johon suomalainen on tottunut. Oluessa on raikas maltainen tuoksu joka on melko kevyt. Suussa se on rapsakka alkuun mutta leviää suuhun melko täyteläiseksi muttei makeaksi. Jälkimaku on lyhyt ja olut jää keskeltä vähän ontoksi, mutta kaiken kaikkiaan Städtchen on ihan mukava bisse jota jaksaa kolpakollisen jos toisenkin juoda Oktoberfestin henkeen.

South Pacific IPL

IPL, tai kuten itse kekkasin, "ipla", tarkoittaa siis Indian Pale Lageria, eli voimakashumaloitua lageria joka on nykyään ihan virallisestikin hyväksytty oluen tyylilaji. Tässä oluessa on käytetty perinteisiä lagerhiivoja ja Tyynenmeren ja Uuden-Seelannin humaloita. Keitossa on ollut mukana Centennaire ja Chinook, kuivahumaloinnissa Motueka ja Citra. Olut on vähän samea mutta kauniin vaalean värinen. Tuoksussa on passionhedelmää ja mangoa, maku on erittäin hedelmäinen, raikkaan katkeroitu. Tässä on pidempi maku kuin tavan lagerissa ja mukavaa etelän hetelmää. Kevyt mallaspohja (jossa on mukana myös vehnää) ei näyttele kovinkaan suurta osaa, mutta vahva aromihumala ja napakka katkero tekevät tästä oluesta raikkaan mutta silti helposti juotavan oluen. Tämä oli selkeästi oma lempparini tastingistä, ja tässä oli paras ja tasapainoisin esitys muutenkin.

Pacific IPA

Edellisen iplan hengessä jatkoa, mutta tällä kertaa Indian Pale Ale -tyylilajisssa. Tässäkin on vehnää mukana jonkin verran - Stadin Panimo käyttää vehnää usein, sillä se vaikuttaa vaahdon muodostukseen ja pysyvyyteen sekä suutuntumaan. Oluen väri on hyvin samanlainen kuin iplassä mutta tämä on puolestaan selkeästi kirkkaampi. Tuoksu on hyvin mieto mutta hedelmäinen. Maussa on ananasmehua, vehnäisyyttä ja melko matala katkero. Tämä IPA vaikuttaa lopulta melko pliisulta, helpolta ja persoonattomalta, ja on aika laiska esitys edellisen IPL:n jälkeen. Olisin odottanut että IPA olisi ollut IPL:lää rankempi, mutta niin ei käynytkään!

La Blanche De Stadinnes

Kyseessä on belgialaistyyppinen vehnäolut, joka on maustettu greipin kuorella, korianterilla ja kauraleseellä. Tuoksu on melko voimakas, eikä edes kovin miellyttävä; juuri samanlainen haju kuin pöydälle päiväksi jätetyssä hiukan överiksi menneessä huoneen lämpöisessä appelsiinimehussa. Väriltään olut on hyvin vaalea ja samea. Maku on miellyttävämpi kuin tuoksu, olut on aika appelsiininen, pomeranssinkuorinen ja pehmeä. La Blanche jää silti aika ontoksi ja vähän oudoksi esitykseksi, josta on vaikea tykätä.

Tropical Stout

Syksyn 2016 uutuustuote on ikään kuin brittiläistä stout-perhettä mutta aromikkain humalalajikkein. Väriltään tumman mustan ruskea olut jossa on beige tiukka vaahto. Tuoksussa on raakasuklaata ja maitokahvia, trooppisuutta saa etsimällä etsiä. Panimovastaava Uutela maistaa olutta pitkästä aikaa, ja näytää harmistuneelta, sillä olut on ilmeisesti kuivunut kypsyessään. Tankista suoraan maistettuna olut oli ollut paljon makeamman maltaisempi, mutta niinhän siinä käy että kypsyessään ja tankissa ollessaan olut muuttuu. Olut tosiaan on kuiva, mutta mielestäni ihan tyylikäs tapaus. Tropical -elementtiä tosiaan saa etsiä, vaan olut tuntuu siltä kuin joisi jääkahvia.

Aki Uutelan reaktio jäi kuitenkin ärsyttämään. Hän kertoi, kuinka hän itse maistelee oluita tankista, ja häntä usein yllättää minkälaisia oluet ovat sitten pullotettuina tai kegitettyinä, eli siis silloin kun ne ovat kuluttajan saatavilla. Ei ole kovin asiakaslähtöistä olla ajattelematta lopputulosta, sitä, että olut muuttuu vielä pullotuksen ja kegityksen jälkeenkin jonkin verran. Aki Uutela on kuitenkin nuori mies ja selkeästi erittäin intohimoinen oluen panija, joten toivon että hän oppii asiakaslähtöisyyden ja ajattelemaan sitä, minkälainen olut on sitten kun kuluttaja saa sen lasiinsa.

Jaa tämä:

11.10.2016

Workshop 1: Suklaa & Viini 9.10.2016

Päätin ryhtyä houstaamaan viini-iltoja ystävilleni, jotta kaikki pääsemme maistelemaan monta eri viiniä illan aikana, vertailemaan ja oppimaan ilman että a) tulee ihan päihinsä ja b) menee kaikki rahat. Ensimmäinen niin sanottu Workshop oli lokakuisena pimeänä ja tuulisena sunnuntai-iltana, ja teemana oli viinin ja suklaan yhdistäminen. Kynttilöiden valossa olikin mukava maistella ja vertailla ystävien kanssa, ja teimmekin paljon mielenkiintoisia havaintoja aiheesta.


Viinit valitsin tyylilajin mukaan - ja vähän senkin, mitä lähialkosta nyt sattui löytymään. Väkevöityjä viinejä jouduin lähtemään hakemaan keskustan Alkosta asti.

Kuiva hedelmäinen valkoviini
jonka virkaa toimitti tällä kertaa yllättävänkin erinomainen Cono Sur Single Vineyard Block 5 Chardonnay 2015. Viini oli tasapainoinen raikkaiden happojen ja täyteläisen hedelmäisyyden kanssa, ja oli kaikin puolin erittäin hyvä hinta-laatusuhteeltaan. Juomaa saa Alkon vakiovalikoimasta 12,99€ hintaan.

Täyteläinen hedelmäinen matalatanniininen punaviini
Halusin välttää tanniinista punaviiniä, sillä yleisesti ottaen karvaat asiat ruoassa (kuten tumman suklaan karvaus?) korostaa viinin karvautta ja tanniineja. Valikoitsin siis punaviiniksi australialaisen hillopakkauksen Hardys Crest Cabernet Shiraz Merlot 2015, joka oli melkoinen laadun pudotus Cono Surin jälkeen. Se toimitti virkansa silti ihan passelisti tastingissä, ja edusti täyteläistä hedelmäistä matalatanniinista punaviiniä sopuisasti. Tätä viiniä en suosittele ostamaan, mutta Alkon vakiovalikoimasta sitä silti saa kympillä.

Makea kupliva ja kevyt viini
Aluksi ajattelin ostaa Moscato d'Astia 75cl pullon, mutta koska lähimmässä A-kaupassa ei ollutkaan sitä, vaan olikin 75cl pullo Brachetto d'Aqcuita, niin otinkin sitä. Brachetto oli kepeä, lempeästi kupliva ja marjainen jälkiruokaviini, joka ei monimuotoisuudellaan huimannut mutta oli silti ihan hurmaava.

Tumma ja suklainen olut
Juomapuolen mustaksi hevoseksi halusin oluen, ja valikoitsin Alkosta skotlantilaisen Belhavenin panimon stoutin. Se on itsessäänkin melko suklainen ja täyteläinen etenkin lähellä huoneenlämpöä nautittuna, joten halusin kokeilla sitä suklaiden kanssa. Belhaven Scottish Stout on puolen litran pullo ja se kustantaa karvan alle vitosen. Suosittelen sitä muutenkin hyvänä stoutina talven lämmittäjäksi, mutta älkää hyvät ihmiset juoko sitä jääkaappikylmänä!

Portviini
Selkeä ennakkosuosikkini tähän tastingiin oli portviini. Valikoitsin vieläpä aika ihastuttavan tapauksen - 20-vuotiaan tawny-portin, jota oli ilo nauttia jo siltäänsäkin. Pähkinäinen ja paahteinen, kauniin värinen viini ei ollut niin makea kuin nuoremmat Late Bottled Vintage -veljensä, ja siksi sen tähän halusinkin. Burmesterin 20-vuotiasta saa puolikkaana pullona alkosta parilla kympillä, osta osta osta, maista maista maista. Se on aika ihanaa etenkin näinä kylminä syysiltoina kynttilän valossa villasukat jalassa, vaikka ilmankin suklaata.

Makea sherry
Tastingin makeimman korren veti Pedro Ximenez -sherry Lustaulta, jossa Alkon tietojen mukaan on 430g jäännössokeria litraa kohden! Lustau on sherrytuottajana melko huippulaatua, ja tämä keskimäärin 12 vuotta solerajärjestelmässä kypsynyt tumman siirappinen sherry oli erinomaista laatua, mahtavan täyteläinen täynnä kuivattuja, rusinoituneita hedelmiä. Hienolla hintalaatusuhteella lähtee, sillä sherry on edelleenkin melko aliarvostettu. Makean ystäville edellistä portviiniäkin edullisempi ostos.



Suklaitakin oli kuutta eri laatua: Pandan valkosuklaata, Fazerin sinistä, Reilun Kaupan 70% tummaa suklaata, Goodion 71% Velvet-raakasuklaa, laiskan tastingin järjestäjän veto Blå Band Suklaamousse tehty siniseen maitoon, ja sitten vielä Pandan Suklaa Mix Classic -sekoitus että varmasti tulee sokerihumala. Valkosuklaa ei oikeastaan ole suklaata ollenkaan, vaan se on tehty kaakaovoista niin, että siinä ei ole suklaan karvautta, se on melko vähäaromista mutta hyvin rasvaista ja usein makeaa. Fazerin sininen on meille kaikille tuttu suussasulava maitosuklaa. Tummaa suklaata halusin kahta erilaista: niin sanottua tavallista tummaa suklaata, ja nykyään muodissa olevaa raakasuklaata kuitenkin niin että kaakaopitoisuudet niissä ovat melko samat. Fair Mary Reilun kaupan tummasuklaa oli melko helppo, suli suussa pehmeästi eikä ollut kovin karvaan makuista. Goodion Velvet puolestaan oli kuivempaa niin rakenteeltaan kuin maultaankin, mureni suussa eri tavalla ja oli voimakkaamman makuista. Suklaamoussea ja pandan suklaakonvehteja en nyt lähde tässä suuremmin avaamaan....

Viini & Suklaa yhdistelmät

Kuiva hedelmäinen valkoviini
  • Valkosuklaan kanssa toimii hienosti! Viinin hapot leikkaavat rasvaisuutta ja suklaa tuo viinistä esiin kukkaisuutta! Ihana yhdistelmä. 10/10
  • Maitosuklaan kanssa tuli elävästi mieleen kaupasta saatavat muovipussiin pakatut juustosämpylät. Rakenne suussa erottuu, suorastaan juoksettuu, inhottavasti, ihan niin kuin viini ja suklaa eivät haluaisi olla missään tekemisissä keskenään. 2/10
  • Reilun kaupan tumma suklaa: Yhdistelmä korostaa viinin tammisuutta ja suklaan savuisuutta, ja tuloksena on hasselpähkinäinen maku. Aika miellyttävä ja yllättävä tulos. 8/10
  • Raakasuklaa: Viini jää jalkoihin, sillä tämä tumma suklaa on niin voimakkaan makuinen. Suklaan kitkeryys ja kuivuus korostuu. 5/10
Täyteläinen hedelmäinen matalatanniininen punaviini
  • Valkosuklaa korostaa viini katkeruutta ja karvautta, ja viini puolestaan korostaa valkosuklaan rasvaisuutta. Inhottava yhdistelmä. 2/10
  • Maitosuklaa: hämmentävästi tuntuu kuin suklaa ja viini kumoaisivat toisensa, eikä suussa maistu oikein mitään tai tunnu oikein mitään. Höh. 5/10
  • Reilun kaupan tumma suklaa: Yhdistelmä korostaa juuri niitä vääriä asioita - tanniinia, karvautta, rasvaisuutta... ei hyvä. 3/10
  • Goodio: Edelleen karvaus korostuu viinissä ja suutuntumasta tulee rakeinen. 5/10

Makea kupliva ja kevyt viini
  • Valkosuklaa korostaa viinin hapokkuutta mutta samalla tulee hauskoja kukkaisia aromeja esiin. Suklaa tuntuu jauhoiselta suussa. 7/10
  • Maitosuklaa: yhdistelmästä on miellyttävän tasapainoinen ja kaakaoinen suussa, tulee elävästi mieleen se sinisessä purkissa oleva yacky makupala. 9/10
  • Reilun kaupan tumma suklaa: Harmiton yhdistelmä, jossa molemmat maistuvat mutta mitään suuria tunteita tai yllätyksiä ei tapahdu. 8/10
  • Goodio: jyrää viinin aromit ja suutuntuma on epämiellyttävä. 4/10
  • Bonus: valkosuklaalla päällystetty pakastekuivattu mansikka on 10/10, nappiyhdistelmä! 
Tumma ja suklainen olut
  • Valkosuklaa: yhdistelmästä tulee vaniljaisuutta ja lakritsaa, suklaa tuntuu leikkaavan oluesta kaiken katkeron ja loppumaun pois. Oluesta tulee makeampi ja yhdistelmä on mukava, helppo etenkin niille, jotka eivät muuten oluesta nauttisi. 8/10
  • Maitosuklaa riitelee hiukan oluen kanssa ja kuivattaa olutta. Maltaisuus korostuu. 6/10
  • Reilun kaupan tumma suklaa: toimii oluen kanssa oikein hyvin korostaen savuisuutta ja tummia pähkinäisiä aromeja. 7/10
  • Goodio: ikään kuin vielä askel ylöspäin edellisestä. Nyt tapahtuu 1+1=3, ja makuparit tuovat toisistaan paljon lisää esiin. Tulee savuisuutta, pippurisutta, minttuista yrittisyyttä... 10/10
Tawny Port
  • Valkosuklaa jaa vahvan viinin jalkoihin ja tuntuu terävöittävän sitä epämiellyttävästi. 3/10
  • Maitosuklaakin jää jalkoihin eikä maistu kovin paljoa, yhdistelmästä tulee suolainen tunne. 4/10
  • Reilun kaupan tumma suklaa: kohtaa portviinin melko sopusuhtaisesti, mutta ei herätä suuria tunteita. 6/10
  • Goodio: suklaasta tulee hiukan rakeisen oloinen, mutta ylipäänsä makumaailma on melko pähkinäinen ja vähän savuinen. 7/10
  • Bonus: marmeladisydän (tai vaikkapa Julia-konvehti) on nappivalinta tälle portviinille! 10/10
Pedro Ximenez Sherry
  • Valkosuklaan kanssa sekä sherryn että valkosuklaan makeus kertautuu, ja nyt just tuli ällö olo. 3/10
  • Maitosuklaan kanssa makumaailma muuttuu jouluiseksi sekametelisopaksi. Viinin makeus talttuu hiukan ja kuivatut hedelmät ja luumukiisseli tulee esiin. 8/10
  • Reilun kaupan tumma suklaa ajaa yllättäen viinistä yli aika armotta. 4/10
  • Goodio korostaa etenkin sherryn alkoholisuutta ja teki kokemuksesta aika kitkerän. 2/10

Käteen jäi tiskiä, suklaata (mutta ei viiniä!) ja sokerihumala.


Yhteenveto


Usein ajatellaan niin suklaan kuin juustojenkin suhteen, että kunnon punaviini on paras vaihtoehto juomapariksi. Tässä todistettiin, että täyteläinen punaviini oli ehdottomasti huonoin vaihtoehto suklaan kanssa, mutta kuiva hedelmäinen valkoviini oli suklaisen stout-oluen kanssa menestyksekkäin moniottelija! Omilla ennakkosuosikeillani väkevöidyillä viineillä oli omat täsmäparinsa, mutta ne myös riitelivät pahasti toisen tyyppisten suklaiden kanssa. Toisin sanoen when in doubt, ota suklaiden kanssa hyvää kuivaa valkoviiniä tai sitten tumman suklainen stout-olut. Ne ainakin riitelevät vähiten suklaiden kanssa.
Jaa tämä:

8.10.2016

Uusiseelantilaiset puolikkaat pullot Alkosta


Villa Maria Organic Sauvignon Blanc Private Bin 2015 
Marlborough, Uusi-Seelanti
7,99€ 37,5cl plo Alkon vakiovalikoima

Kirkas vaalea valkoviini, voimakas tuoksu joka on superhedelmäinen. Löytyy passionhedelmää, mangoa ja herukan lehteä. Todella hapokas mutta hillitympi maku joka vastaa tuoksua. Viini on kuiva mutta silti makean hedelmäinen muttei kovin pitkä. Tämä Villa Marian luomuvalkkari antaa juuri mitä lupaa ilman yllätyksiä, eikä siinä ole mitään vikaa. Se on kelvollinen viini pariskunnalle arkiruoan kanssa nautittavaksi - puolikkaasta pullosta saa sopivasti reilut lasilliset - mutta ei tämä sen kummempi ole.


Sileni Cellar Selection Pinot Noir 2014
Hawkes Bay, Uusi-Seelanti
7,97€ 37,5cl plo Alkon vakiovalikoma

Väri on haalean rubiinin punainen ja kirkas. Tuoksu on keskivoimakas ja siinä on puolukkaa, suklaata ja mokkaista paahteisuutta. Viini on kevyt ja lähes tanniiniton, siinä korkea hapokkuus ja on suussa raikkaan karpaloinen mutta mausta löytyy myös syventäviä yrttisiä sävyjä ja häivähdys tammesta. Pituutta löytyy kohtalaisesti. Viininä tämä vaikuttaa hiukan laadukkaammalta ja mielenkiintoisemmalta kuin aikaisempi Villa Maria, mutta ne ovat kätevä pari yhden illallisen viineiksi. Ruokapariksi ehdottaisin vaaleita liharuokia, pitkään uunissa kypsyneitä paisteja, ja kasvispuolelta ohraa ja juureksia.



Haluatko lukea lisää Uuden-Seelannin viineistä? Kirjoitin aiemmin tuon kaukaisen pienen maan viinituotannosta pähkinän kuoressa.
Jaa tämä: