12.9.2016

Olutdiggarin nostalgiapläjäys: punk-muistelua ja maistelua

Reilun vuosikymmenen sisällä olutmakuni on muuttunut huimasti. Epäsäännöllisen säännöllisestä tsekkioluiden nauttijasta on tullut täysi beergeek, jonka subjektiivinen olutmaku on vääristynyt rankasti happaman puolelle. Syvemmän innostuksen aloittajat ovat kuitenkin selviä: muistan edelleen ne ensimmäiset kerrat kun maistoin raikkaita, runsaasti humaloituja ja vaaleita West Coast IPA -oluita, niitä Yhdysvaltojen länsirannikon pienpanimobuumin hedelmiä, jotka saivat aikaan IPA-tsunamin joka pyyhkäisi koko olutmaailman yli. Sen jälkimainingeissa skotlantilaiset parikymppiset ystävykset James ja Martin tylsistyivät lähipubinsa tarjontaan ja päättivät itse ruveta tekemään sellaista olutta, jota teki mieli. Niin syntyi vuonna 2007 kahden miehen ja yhden koiran panimo Brewdog ja sen överisti humaloitu, vaalea ja raikas Punk IPA, joka ravisutti koko Iso-Britannian olutmaailmaa.

Rakastuin Punk IPA:an niin paljon, että olen vuosikausia allekirjoittanut kantakapakkaani maailmalta lähettämäni postikortit Punk IPA -nimellä. Surullinen tosiasia on kuitenkin se, että nopeasti kasvavan ja hurjan suosion saanut Brewdog muutti Punk IPA:n alkuperäistä reseptiä jo parin vuoden sisään. Toinen selkeä muutos oluen maussa tuli kun panimo muutti pieneksi jääneistä tiloistaan Fraserburghistä paljon suurempiin mittakaavoihin Elloniin. Nykyään juon Punk IPAa melko harvoin, ensinnä siksi että koitan mahdollisimman usein maistaa itselleni uusia oluita, ja toisekseen siksi että en nauti siitä enää samalla tavalla. Monet muut oluet peittoavat nykyisen Punk IPAn raikkaudessaan, kuivahumaloinnin pistävyydessä ja jopa punk-hengessä. Senkin uhalla että kuulostan pahasti hipsteriltä kun sanon näin, niin sanon silti: viimeistään nyt kun Brewdog on lähtenyt valloittamaan Yhdysvaltoja, ennen kunnioittamistani punkkareista on tullut todella sell-out.

En ole ainoa, joka haikailee Vanhojen Hyvien Aikojen perään. Monilahjakas ystäväni on mukana olutharrastajien pienessä tiimissä, jotka tekevät olutta enemmän tai vähemmän kotioloissa. Kyseessä ei ole kuitenkaan valmismallaspurkkien käyttöä, vaan asiantuntevaa oluen panemista hyvin pienessä mittakaavassa. Tietäen rakkauteni Punk IPAa kohtaan, 9m2 Brewing antoi minulle ja miehelleni pullon erityistä olutta:


Punk IPA 2007-2010 klooni! Toisin sanoen he ovat siis tehneet oluen, jonka pitäisi olla juuri niin kuin tuo vanha kunnon Punkki. Otimme olutlasit eteen, kynän käteen, ja maistelimme tämän käsintehdyn herkun pois.

Olut kaadettiin kahteen lasiin, minkä totesimme amatöörimäiseksi virheeksi oitis. Suodattamattomassa oluessa oli mukana (hiiva)sakkaa, joka päätyi pitkälti vain toiseen lasiin. Siitä huolimatta olut oli kuparin oranssin värinen ja sameahko muutenkin. Kaataessa muodostui kaunis vaaleahko vaahto. 




Punk-kloonin tuoksussa erottui juuri sellaista eksoottista hedelmää mitä odotinkin: mangoa ja passionhedelmää. Tuoksu oli kuitenkin yllättävän hento. Pyörittelyn jälkeen olut tuntui avautuvan, ja tuoksuun pelmahti runsaasti yrttistä ja kuusenkerkkäistä tunnelmaa. Lopulta puhtaasti paahdetun ohramaltaan tuoksu puski läpi.

Maku oli huikean hedelmäinen ja makean maltainen. Kielen kärjessä se oli raikas mutta lopusta nousi humalan kipakkuus. Miellyttävä ja erinomainen runko... mutta paljon maltaisempi ja täyteläisempi kuin muistan Punk IPA:n koskaan olleen. Alkuperäisen muistan olleen suutuntumaltaan kuivempi, paljon vähemmän maltainen, raikkaampi ja vielä runsaammin aromihumalainen. 

Loppujen lopuksi 9m2 Brewing tuntuu tehneen aivan erinomaisen oluen, mutta en nimeäisi tätä Punk IPA:ksi. Itseasiassa en nimeäisi tätä edes lajityyppinä West Coast-IPAksi, enemmän ehkä perinteisemmäksi brittityyliseksi IPAksi tai esimerkiksi runsaasti humaloiduksi amber aleksi. 

Päädyin pohtimaan omaa polkuani olutdiggarina ja myöskin alkoholialan ammattilaisena. Voisiko kokemustani tämän kloonioluen kanssa ainakin osittain selittää oman subjektiivisen makuni kehittyminen? Voi olla että vuonna 2007 tämän oluen jälkihumalointi löi avokämmenellä kasvoihin ja jätti lähtemättömän vaikutuksen, mutta lähes 10 vuotta myöhemmin samalla tavalla tehty olut tuntuu pliisulta? Voiko olla että makunystyräni ovat kieroutuneet vuosien saatossa vaatimaan yhä enemmän aromihumalaa ja happamuutta oluelta, että alkuperäinen Punk IPA ei enää kelpaa? 

Koska pidän itseäni kuitenkin harjaantuneena objektiivisena maistelijana, laitan tästä kokemuksesta 40% subjektiivisen makuni muuttumisen piikkiin, ja 60% sen piikkiin, että 9m2 Brewing on erinomaisesta yrityksestä huolimatta tehnyt oluen, joka on sekä alkoholiprosentiltaan että maltaisuudeltaan runsaampi kuin esikuvansa.

9m2 Brewingin oluen panoa voi seurata Instagramissa: https://www.instagram.com/9m2brewing/ 



Jaa tämä:

0 kommenttia:

Lähetä kommentti