24.9.2016

Pieni suuri Chablis


Minulla oli ilo tehdä parin päivän reissu yhdelle maailman kuuluisimmista ja arvostetuimmista valkoviinialueista, Burgundin viinialueeseen lukeutuvaan Chablis'seen. Varsinainen Burgundin alue ulottuu Dijonin kaupungista Lyoniin asti, ja sillä välillä viljellään vain Pinot Noiria punaisena rypäleenä ja Chardonnay'ta valkoisena rypäleenä, poikkeuksena aivan eteläisintä Beaujolais'n aluetta joka usein luetaan täysin omaksi kategoriakseen. Siellä punainen valtarypäle on Gamay ja paljon vähemmän kasvatetut Chardonnay ja Aligoté. Chablis'n viiniale on pieni maaläntti saman nimisen kylän ympärillä oikeastaan lähempänä Champagnen aluetta kuin Burgundia, ja tällä alueella tehdään vain ja ainoastaan valkoviiniä vain ja ainoastaan Chardonnay-rypäleistä. Toki jokaiselle säännölle on poikkeus; Chablis'n lähellä on sitäkin pienempi kylä St-Bris, missä valtarypäleeksi onkin valikoitunut Sauvignon Blanc.

Les Clos grand cru -viinitarha, jonka takana näkyy pieni Chablis'n kylä. 

Koko viinialueella tehdään siis pelkästään kuivaa valkoviiniä yhdestä ja samasta rypäleestä. Se saattaa aluksi kuulostaa todella tylsältä, mutta Chablis on syystäkin maailman laadukkaimpien valkoviinien joukossa. Paremmat Chablis-viinit saattavat olla hyvinkin hinnakkaita ensiluokkaisen käsityön ja viiniin käytetyn ammattitaidon ja ajan vuoksi, mutta ennen kaikkea siksi, että Chablis on myös Euroopan pohjoisimpien viininviljelysalueiden joukossa. Se tarkoittaa sitä, että tässä ranskalaisessa pikkukylässä on jo vuosisatojen ajan omistauduttu asialle, joka on viittä vaille mahdotonta - Chardonnay-rypäleen sadon onnistuminen ei ole ihan helppo juttu Chablis'ssa, ja se ei aina ole myöskään viinintekijästä kiinni. Keväisin alueella voi olla hallaa joka vahingoittaa köynnöksiä kriittisessä vaiheessa, sillä Chardonnay on aikaisin versoava lajike, ja ylipäänsä lämmön ja auringon määrän suhteen täytyy joskus ristiä kätensä jotta rypäleet kypsyvät ajoissa. Tänäkin vuonna kasvukauden alussa rankat raekuurot tuhosivat hehtaaritolkulla köynnöksiä. Syksyisinkin alueella on kärsitty myrskyistä ja sateista, ja mikään viinialue ei ole koskaan vapaa tuholaisista, taudeista tai homeista. Tämä kyseinen vuosikerta 2016, jonka sadonkorjuu Chablis'ssa on nyt käynnissä, on ollut erittäin huono-onninen. Satomäärästä tulee tänä vuonna arviolta 30% pienempi kuin keskivertovuonna.



Toisin sanoen Chablis-viinillä on suuret vuosikertavaihtelut - mikä toki tekee siitä viininharrastajille valtavan mielenkiintoisen - ja sitä tehdään hyvin pienellä alueella hyvin pieniä määriä. Sitä kuitenkin himoitaan ympäri maailmaa, joten kysynnän ja tarjonnan lakien mukaan hinnat ovat korkealla. Koko Chablis'n viljelypinta-ala on yhteensä noin 5 400 hehtaaria, ja vuosittain siltä alueelta saadaan tehty keskimäärin 40 miljoonaa pulloa viiniä. Vertailun vuoksi: Ranskan suurin viinialue on Bordeaux, ja Chablis'n viljelypinta-ala on vain 4,5% Bordeaux's viljelypintala-alasta. Champagnessakin on viiniviljelmiä on 34 000 hehtaarilla, eli Chablis on edelleen vain 15% Champagnen koosta. Chablis'n kyläkin on kovin pieni, ei siellä asu kuin 2580 ihmistä viimeisimmän Wikipedian tiedon mukaan, suurin piirtein saman verran kuin Muoniossa Suomineidon kainalossa.

Chablis'n ainoa rypälelajike on tässä: Chardonnay.
Tämän kuvan otin Vaudevey Premier Cru -tarhalta.


Chablis'lla on pitkä historia jonka aikana paikalliset ovat oppineet chardonnayn mestareiksi. Kuten yleensäkin eurooppalaisilla viinialueilla, kaikkihan juontaa juurensa jo muinaisiin roomalaisiin, jotka istuttivat ensimmäiset köynnökset alueelle. 800-luvulla silloinen frankkien kuningas lahjoitti rannikolta viikinkien hyökkäyksiä pakeneville benediktiiniläismunkeille pienen Chablis'n kylän. Munkit toivat mukanaan Pyhän Martinuksen pyhäinjäännökset, ja rakensivat kylään pyhimykselle omistetun luostarin, missä pyhäinjäännökset lepäsivät rauhassa vuosisatoja. Nykyäänkin Domaine Larochen viinitalo on aivan Saint Martinin kirkon vieressä, ja he tekevät saman nimistä cuvéeta kunnioittaakseen alueen historiaa. Aikoinaan benediktiiniläismunkit saivat lahjoituksena maita ja köynnöksiä, ja he ylläpitivät ja kehittivät Chablis'n viinintekoa.

Suuri syy siihen, miksi Chablis'n viinit ovat niin suuressa arvossa nykyäänkin, on niiden pitkä brändinrakennuksen historia. Vuosisatojen ajan alueen viinejä kuljetettiin jokea pitkin Pariisiin ja Ranskan hoviin, missä kuninkaat toisensa jälkeen nauttivat Chablis'ta. Ranskan hovia seurattiin Euroopassa trendsettereinä ja kuninkaan tekemisiä matkittiin aivan kuin nuoret naiset matkivat nykyään amerikkalaisten seurapiirikaunottarien muotia. Kun kuningas joi Chablis'ta, kaikki muutkin halusivat siis Chablis'ta, ja kylän viinien maailmanvalloitus alkoi.

Chablis'n kylän keskustan aukio ja 1. maailman sodan
kaatuneiden muistomerkki.

Jo 1400-luvulla Chablis oli menestyvä ja tunnettu viinikaupunki, jossa oli melkein tuplat asukkaita verrattuna nykypäivän asukaslukuun. 1500-luvulla kaupunkiin hyökättiin ja osa siitä poltettiin ja tuhottiin täysin. Myöhemmin, 1800-luvun lopulla, koko Euroopan viinitarhat tärvellyt viinikirva pisti lakoon myös Chablis'n köynnökset, ja joitakin vuosikymmeniä myöhemmin maailmansodat veivät pienen kylän miehet rintamille ja hautaan. Chablis'n keskustassa on pieni aukio, jota koristaa vaikuttava patsas, johon on kirjoitettu kaikkien 1. maailmansodassa kaatuneiden kyläläisten nimet. Esimerkiksi Fevren perheestä - nykyisin viinitalo tunnetaan nimellä William Fevre - näytti olevan montakin nimeä. Sotien jälkeenkin Chablis'lla oli hurjasti ongelmia päästä jaloilleen, sillä toinen maailmansota oli pitänyt huolen siitä, että suuri osa viinitarhoista oli tuhoutunut käyttökelvottomiksi, ja vuonna 1957 oikeastaan koko sato menetettiin hallatuhoihin. Chablis'laiset istuttivat uutta Chardonnayta, joka oli vartettu viinikirvaa kestäviin juurakoihin, kehittivät kuparin käyttöä viinitarhoilla homeita vastaan ja opettelivat eteviksi suojelemaan köynnöksiä hallalta. 1970-luvulla satoa tulikin jo aivan eri tavalla, ja historiallinen kylä alkoi niittämään vanhaa mainettaan uudestaan.

Chablis'n viineillä on neljä melko selkeää laatuluokitusta. Niin sanottu kyläviini on nimellä Chablis (AOC), johon voi siis käyttää rypäleitä mistä vain pääasiallisen Chablis'n alueelta, ja Chablis AOC:tä tuotetaan kaikista eniten näistä neljästä laatuluokituksesta, jopa 2/3 osaa kaikesta Chablis'ta.

Chablis'n sisällä on joitakin tiettyjä viintarhoja, vielä tarkemmin rajattuja alueita, joiden on huomattu tuottavan erityisen hyviä rypäleitä johtuen juuri siinä kohdassa suotuisasta maaperästä, aurinkoisuudesta, tarhan kaltevuudesta tai muista vastaavista tekijöistä. Nämä paremmat tarhat on nimettyjä ja kohotettu tavallisen laatuluokituksen yläpuolelle. Kun Chablis-viini tehdään vain tällaisen yhden paremman tarhan rypäleistä, voidaan etikettiin laittaa nimitys Premier Cru (AOC). Näitä Premier Cru -tarhoja on 40 Chablis'n kylän lähellä, ja niistä kuuluisimpia ovat esimerkiksi seuraavat: Montée de Tonnerre, Fourchaume, Montmains, Vaucopin, Vaillons, jne. Premier Cru muodostaa noin 14% koko Chablis'n tuotannosta.

Seitsemän viinitarhaa on kuitenkin ylitse muiden, ja ne sijaitsevat kylän ja Serein-joen itäpuolella, kukkulan kyljessä yleisesti ottaen länteen päin - eli auringon paisteeseen päin - suuntaavilla rinteillä, missä on erinomainen maaperäkin. Nämä seitsemän vierekkäin sijaitsevaa viinitarhaa on kohotettu korkeimpaan Grand Cru (AOC) -luokitukseen, ja ne ovat järjestyksessä pohjoisesta etelään: Bougros, Preuses, Vaudésir, Grenouilles, Valmur, Les Clos ja Blanchot. Grand Cru -tarhoja on yhteensä vain 102 hehtaaria ja niiden tuotanto on vain 1% koko Chablis'n viineistä.

Grand Cru -tarhojen päällä kukkulan laella on näppäriä infotauluja, joiden perusteella on
helppo maisemasta tunnistaa missä kohtaa sijaitsee mikäkin viinitarha.

Chablis'n ollessa niin pieni mutta niin suosittu, näiden laatuluokitusten lisäksi myöhemmin lisättiin vielä Petit Chablis (AOC) -luokitus. Kun kauppa kävi ja viini ei tahtonut riittää kaikille sitä haluaville, päätettiin viljelyalueita lisätä. Suurin osa Petit Chablis'n alueesta on varsinaisen Chablis'n tuotantoalueen ulkoreunamilla ja kylän pohjoispuolella, mutta Petit Chablis'n tarhat eivät ole niin suotuisia kuin sydänalueiden, ja viinitkin ovat kaikista edullisimpia, helpoimpia ja nuorena nauttivia. Petit Chablis'n tuotanto vastaa noin viidesosaa koko Chablis'n tuotannosta.

Kuva Les Clos Grand Cru -tarhan maaperästä. Se on savista kalkkikiveä, jonka pinnalla on kerros valkoista fossilista kalkkikiveä. Valkoinen pinta maaperässä heijastaa auringon säteet ylös rypäleisiin antaen tuplatehon valoa.


Chablis, Premier Cru Chablis ja Grand Cru Chablis ovat erityisiä muun muassa maaperänsä vuoksi. Aikojen alussa alue on ollut vanhaa merenpohjaa, ja niinpä nykyäänkin maaperä on itseasiassa täynnä vanhoja merellisiä " virgula" osterifossiileja saven, kalkkikiven ja merkelin joukossa. Parhaiden tarhojen maaperä on hyvin syvää, joten köynnökset joutuvat kasvattamaan pitkät juurakot taistellakseen vedestä ja ravinteista.  Chablis'n maaperää kutsutaan nimellä Kimmeridgean soil, Kimmeridgiläinen maaperä. Petit Chablis'n maaperä on hiukan erilaista, sillä siinä on vähemmän kalkkikiveä ja savea, eikä se ole niin mineraalirikasta. Petit Chablis'n maaperää kutsutaan nimellä Portlandian soil, Portlandilainen maaperä.

Chablis'n viinit voidaan siis laittaa järjestykseen niin hinnan, laadun kuin ikääntymispotentiaalinkin mukaan näin:
Petit Chablis (kaikkein edullisin ja heti juotava),
Chablis (laadukkaampaa ja mineraalisempaa),
Premier Cru (monimuotoista ja joitakin vuosia kypsytystä kestävä)
Grand Cru (yleisesti ottaen kestää vuosikymmenen, parhaita vuosikertoja tietyiltä tarhoilta voi kypsyttää paljon pidempäänkin, hyvin suurta ja erittäin laadukasta viiniä)


Chablis'n kylä on niin pieni, että sen kävelee lyhyessä hetkessä läpi, kolmikerroksiset talot ovat harvinaisia,
ja kaikki rakennukset ovat vanhoja ja herttaisia. Suosittelen villasukkien pakkaamista mukaan.


Chablis on ihastuttava kohde päivän parin retkelle. Kylässä on vain muutama pieni hotelli, jokunen hyvä ravintola, monen monta viinitalon kellaria, kauppaa ja maistatushuonetta, ja jokunen hyvä Chablis'een erikoistunut viinikauppa. Hyvät kengät kannattaa ottaa mukaan, sillä viinitarhoille pääsee paitsi autolla, niiden ympäri voi myös tehdä parin tunnin patikointiretken. Keskustassa sijaitsevasta turisti-infosta saa reitin kartan, ja reitin varrella on useita kylttejä, joista voi lukea englanniksikin tietoa viinialueesta.

Hostellerie des Clos on tyylikäs ja kaunis ravintola, joka oli kylläkin kiinni kun otin tämän kuvan. 


Kenties hienoin ravintola Chablis'ssa on Hostellerie des Clos, joka on myös pieni hotelli. Ravintolan viinilistassa on sivukaupalla Chablis'ta monelta vuosikymmeneltä, ja hinnat eivät suomalaista viiniharrastajaa huimaa. Itse emme ravintolaan päässet syömään, sillä se oli täyteen buukattu, mutta kävimme iltapäivällä nauttimassa lasilliset sisäpihalla. Illallistimme saman omistajan toisessa, hiukan pienemmässä ja rennomassa ravintolassa Le Bistrot des Grand Crus, joka oli yllättävänkin skandinaavisesti sisustettu. Ruoka siellä oli melko klassista mutta erittäin herkullista (jälkiruoan tilalle suosittelen kuitenkin juustoja), ja viinilista oli sielläkin komea ja Hostellerie des Closia edullisempi.

Le Bistrot des Grand Crus:
ihanan kypsää tomaattia ja basilikajäätelöä, ja pääruoaksi ankanrintaa ja kirsikkakastiketta.


Osallistuin sadonkorjuujuhlaan, jonka illallinen pidettiin boutique-hotellin ravintolassa nimeltä Au Fil du Zinc. Ravintola on normaalisti ranskalais-japanilaista fuusiota, ja sen nuori omistajapariskunta onkin japanilainen. Mies häärää keittiössä ja vaimo puolestaan salin puolella. Sadonkorjuujuhlan menu poikkesi ravintolan normaalista linjasta ollen melko klassista ranskalaista valkoisilla pöytäliinoilla, mutta ruoka oli silti todella herkullista, hyvin valmistettua ja tarjoiltua.

Au Fil du Zinc ja illallinen joka ei kertonut mitään ravintolan normaalista linjasta.


Kevyt pikku tasting S. Chablis -liikkeessä.

Paras viinikauppa kylässä on S. Chablis, jota pitää erittäin miellyttävä ja valtavan asiantunteva ranskalainen mies joka puhuu englantia kuin syntyperäinen britti. Maistelimme hänen liikkeessään kahdeksaa eri Grand Cru -viiniä, joista hän osasi kertoa ummet ja lammet, ja seuralaiseni innostuivat tekemään ostoksia enemmänkin.

Otetaanpa tähän loppuun vielä pieni Chablis'n viinietikettien lukemisen opas. Laatuluokituksia säädellään lailla ja valvotaan tiukasti, joten kun ymmärtää etiketin, voi olla varma että saa sitä mitä se lupaa. Etiketissä lukee siis aina viinin valmistajan nimi, mihin laatuluokitukseen se kuuluu, mahdollisen tarkemman alueen nimi (esim. jos viini on Premier Cru -luokitukseen kuuluva, siihen on merkitty myös tarhan nimi), vuosikerta jolla todella on merkitystä, ja missä viini on tehty ja pullotettu. Yleisesti ottaen suosittelen vain Chablis-viinejä, jotka on pullotettu Chablis'ssa ja tuottajalla itsellään.

Tämä viini kertoo laatuluokituksensa Chablis Premier Cru, ja rypäleiden alkuperän eli premier cru -luokituksen saaneen Montmains-viinitarhan . Mis en bouteille á la propriété tarkoittaa, että se on pullotettu omalla tilalla, joka on siis Dauvissat. Sen jälkeen se vielä kertoo, että kyseinen tuottaja omistaa omat tarhansa joita se itse hoitaa, propriétaire-viticulteur.

Tässä informaatiota on paljon vähemmän, koska kerrottavaa on vähemmän. Laatuluokitus on Chablis, joten tarkempaa rypäleiden alkuperää ei kerrota, vaan niitä on todennäköisesti kerätty ympäriinsä. William Fevre on tuottaja, ja etiketti kertoo että viini on recolté, élevé et mis en bouteille omalla viinitalolla, eli kerätty, kypsytetty ja pullotettu omissa tiloissa.

Tässä sama juttu kuin ylemmässä: apellaatio onkin Petit Chablis, eikä sen tarkempaa rajausta.
Laroche on myös itse tehnyt ja pullottanut viininsä.
Esimerkki velä Grand Cru -viinistä, jonka tuottaja on Christian Moreau. Arvostettu laatuluokitus on heti keskellä etikettiä, ja tarkempi alkuperä on Les Clos -viinitarha. Tämänkin viinin tuottaja on itse pullottanut, mis en bouteille au domaine.

Poikkeava esimerkki Premier Cru -viinistä, joka tulee Montmainsin premier cru -tarhalta. Tuottaja on Louis Latour, joka on négociant-eleveur, eli se ostaa rypäleet muilta viljelijöiltä ja tekee viinin. Lisäksi tämä onkin pullotettu Chablis'n ulkopuolella Beaunen kylässä Burgundissa, 135 kilometria etelämpänä!


Kaikki tämän postauksen valokuvat, paitsi lopun etikettikuvat jotka amatöörimäisesti pöllin googlesta, olen ottanut itse Chablis'ssa 21.-22.9.2016.

Tässä on linkkejä muihin postauksiini, mistä pääsee lukemaan tasting notesejani Chablis'n viineistä:

Domaine Vincent Dauvissat: Vaillons Premier Cru 2011, Les Clos Grand Cru 2011 (25.9.2016)
Grand Cru -tasting, tuottajina Vocoret, Pinson, Michel, Long-Depaquit, Moreau (27.9.2016)
Jaa tämä:

0 kommenttia:

Lähetä kommentti